Tästähän alkaa tulla jo taas tapa :)

Kaisun kanssa matkattiin jälkeen Volvon perä täynnä ajokoiria näyttelyyn. Mukana oli jälleen Raisu ja Rita. Mulla annettiin vielä, kiitos siitä, esitettäväksi yksi Kaisun kasvatti uros Hukka. Hukka pojan kanssa käytiin isossa avoluokassa ottamassa toinen sija ERIllä. Kaisu esitti itse Raisun joka oli PU-1 ja sai toisen SERTinsä. Minä esitin jälleen kerran Ritan joka ihan selvästi suuttui meille ku huomas, että eihän me TAASKAAN tultu metsään vaan tänne missikisoihin. Se on taivaan kaunis ja seisoo kuin suolapatsas, mutta ei halua juosta kuin puoli kierrosta kerrallaan ja toiset puoli kierrosta jarrujen kera. Erin sekin sai ja tuli luokassaan toiseksi. Kokeillaan seuraavaksi sillä sisänäyttelyä, sitten joskus. Päästetään Rita nyt pahasta ja annetaan sen jatkossa ajaa jänistä, eikä misseillä :) Kaisua ja Raisua se nyt vaan juoksuttaa sen viimeisen SERTin perässä.

Näyttää selvästi siltä, että takaa tuleva aikoo ohittaa, ja niin tekikin. Kerrankin kun saa (joutuu) juoksemaan niin on aina pappojen persiit edessä ;)

Näyttelypaikalle tuli Marja ja Matti turistiksi kera Allu pojan. Allu oli ensimmäistä kertaa näin julkisesti lähteny liikenteeseen ku ihan koiranäyttelyyn turistiksi. Hiljaahan tuo osas olla, se pistää maalaispojan hiljaiseksi ku näkee mualimmoo :) Tuhma täti (= minä) kävi koiralasta sitten tylysti hirttonarussa juoksuttamassa. Jonniin verran tarvitsee harjoitella vielä tuota hommaa, meinas mopo karata käsistä ja keulia

Vetävät, liitävät ja varmasti ilmavat liikkeet

Saapi Marja sitten esitellä Allusta ihan pönötys kuvia omassa blogissaa,että saa sekin päivittää joskus sivujaan Kati oli myös tullu näyttelyyn Kallen, Helkan ja Ruskan kanssa. Viimeinen noista on koira nuo kaksi ensimmäistä on Kati ihan omaa kasvatusta oman uroksen kanssa. Kaksi kasvattia vaan väsähti jo ennen kuin karkelot ehti alkaa. Rupu oli Roppi-vetsku ja PN-luokassa toiseksi, Onnittelut.

Ai niin, olihan siellä vielä Pera-beagle eli oikealta nimeltään FREDI (FI MVA & KVA Stenvik Elmeri-Diki). Peran takia tänne näyttelyyn alunperin lähdettiinkin. Minä sain esittää Peran ja vaikka pieni pelko persiissä kotiväellä olikin koiran suhteen niin luottavaisin mielin lähdin kehään, koska tiesin itse, että koira kyllä pärjää. Ja Perahan pärjäs ERI1 PU2 SERT Seuraavaa näyttelyä suunnitellaan, mutta nyt metsää metsää ja metsää koiralle, se kun osaa sielläkin jo hommansa. Ikää koiralla vasta 15kk.

Pera on niin iloinen hännänheiluttaja, että kuvista ei tahtonu löytyä sellaista, että häntä ei ois ollu johonkin päin heilumassa. Se siis heilui myös paikallaan seisoessakin. Juoksu kuvassakin, ei siis ole noin kippura.